160 euroa viety eläinlääkäriin ja nyt on mustaa valkoisella siitä sun tästä, sirut nahan alla ja jalkakarvat (Kookoksella naamakin) veressä, kun verikokeita otettu. EI niin, että tilanteessa olisi kukaan riehunut. Kehrätä pörhöttivät koko tutkimuksen ja piikittelyn ajan luottavaisesti ja saivat eläinlääkäriltä kehuja . Rapatessa vaan aina roiskuu ja noissa vaaleissa ne roiskeet näkyy.

Bussissa meidän herrasväki herätti huvittuneisuutta maukumalla äänekkäästi mennen tullen, vaan ihan normaalia merkkiääntä se oli, ei mitään kauheeta tai kauhusta karjumista. Mun piti vielä tänään maksaa ja postittaa aamulla täytetty kasvattajanimihakemus monine liitteineen, mutta taidankin siirtää sen maanantaille. Maksaminen on uuvuttavaa puuhaa. Varsinkin, kun saadakseen maksusta kuitin (pakollinen liite kasv. nimihakemukseen) pitää kävellä kaksi kilometriä suuntaansa lähimmälle automarketille. Niin ja no... eikä sitä rahaakaan oikein ole.

Huomisaamuna puoli seitsemältä nokka koti Kangasalaa. Kiitos Minnan, ei tarvitse kävellä. ;)

Kuvassa Kookos kotona taas ja verinäytteenottopaikan päälle laitettu "laastari", jonka heti kuvan oton jälkeen poistinkin.